lauantai 13. lokakuuta 2018

Leikkaus kuukauden päästä

Leikkauksen piti olla 11.10. mutta se peruuntui viime hetkellä kiireellisemmän potilaan takia. Koko loppuvuosi meni suunnitelmien osalta uusiksi, ei nimittäin ole ollut helppoa aikatauluttaa töitä ja jäljellä olevia opintoja kokonaisuuteen sopivaksi. Opintojen suhteen tilanne näyttää aika kurjalta tämän vuoksi. Pari päivää asiaa tässä harmiteltuani totesin, että ei se nyt ehkä kuitenkaan ole maailmanloppu vaikka valmistuisin vasta vuoden päästä ensi kevään sijaan. Nyt kun olen tosissani myös miettinyt vaihtoehtoa hakea hammaslääkikseen ensi keväänä! (Ihan kokeilumielessä kylläkin, tosissaan mahdollisesti vuonna 2020?)

Blogin päivittämättömyyden syynä on ollut pääsääntöisesti totaalinen innon puute ottaa kuvia. Aikani kuluksi niitä tänään kuitenkin räpsin ja päätin, että bloginkin voisi taas herätellä henkiin. Oli ihan mukava katsella kuvia alkutilanteesta verrattuna tähän hetkeen. Muutosta on todellakin tapahtunut.






Minulle siis tehdään bimaksillaariosteotomia. Yläleukaa tuodaan leikkauksessa eteenpäin 4-5mm (le fort I - osteotomia) ja alaleukaa siirretään (BSSO, bilateral sagittal split osteotomy) johonkin suuntaan siten, että saavutetaan hyvä okkluusio. Yläleukaa tuodaan lisäksi alaspäin vasemmalta puolelta jonkin verran, jotta saadaan purentataso suoristettua. Tämän tarkempia tietoja en 3D suunnittelusta oikein saanut irti, mutta jospa Kantaan tulee leikkauksen jälkeen tarkempi kuvaus siitä mitä on tehty.

Leikkaus ei jännitä (vielä) ollenkaan. Olen oikeastaan viime ajat innoissani katsellut YouTubesta videoita kyseisestä operaatiosta ja asiaan suhtaudun kokonaisuudessan uteliaana, toki myös siksi että hammaslääketiede on aina kiinnostanut. Vastaanottokäynnillä, jolla leikkaussuunnitelma tarkemmin käytiin läpi hoitaja ihmettelikin miten suhtaudunkin koko operaatioon näin positiivisesti.

Leikkausaamuna varmasti jännittää. Suurimmat huolet oikeastaan ovat lääkkeiden nieleminen ja anestesian jälkeinen pahoinvointi. Lääkkeet siksi, että yökkään äärettömän helposti ja tavalliset särkylääkkeetkin normaalisti pureskelen kun en saa niitä muuten alas. Anestesian jälkeisestä pahoinvoinnista on taas kokemusta lapsuuden kitarisaoperaation jälkeen, oksentaminen oli jotain järkkyä kun kurkkukin oli vielä kipeä leikkauksesta. Enkä usko että leukaleikkauksen jälkeen oksentamiselämys olisi yhtään hohdokkaampi. Mutta onneksi suurimman osan lääkkeistä saa dispergoituvina tabletteina, oraalisuspensiona tai suoraan suoneen ja pahoinvoinninestolääkitystäkin annetaan profylaktisesti. Pitää vaan osata vaatia.

Mutta palaillaan tuntemuksiin lähempänä leikkausta :)