Leukanivelet ei tykänneet loppujen lopuksi hyvää kumivedoista, joten retentioon siirryttiin hieman etuajassa. Yläleuan osalta huhtikuussa ja alaleuan toukokuussa. Tuolloin yksi hammaspari oikealta puolelta jäi vielä avopurentaan, mutta se oli tarkoitus saada korjattua purentaa hiomalla. Koska kysymys on minun kuuluisasta tuuristani, liian hyvinhän se olisi mennytkin tällä suunnitelmalla.
Hampaita on hiottu pitkin kesää, mutta purenta oikealta puolelta on tästä huolimatta auennut koko ajan lisää. Viime viikon käynnillä sitten todettiin kolmen erikoishammaslääkärin voimin (oikoja, kirurgi ja purentafysiologi), että tätä ei enää hionnalla pelasteta. Tilanne on tosiaan se, että kontakteja on vasemmalla puolella vain kolmella hammasparilla. Oikea puoli on aivan takimmaisia hampaita myöten auki ja etualueelle on ilmaantunut 4mm ylipurentaa. Kuvassa tilanne syyskuussa, jolloin tilanne oli vielä ihan siedettävä tähän hetkeen verrattuna. Muutos on tapahtunut todella nopeasti.
Kukaan ei oikeastaan ymmärrä, mistä tämä johtuu ja sain nyt ensi hätään lähetteen magneettikuviin nivelten tilanteen kartoittamiseksi. Viime viikolla esille noustettuja jatkohoitomahdollisuuksia ovat nivelten kortisoni-injektiot tai muut hoidot (mikäli sieltä löytyy esimerkiksi nesteilyä tai muuta joka voi selittää purennan muuttumisen), kontaktien luominen oikealle puolelle proteettisesti tai alaleuan uusintaosteotomia. Lohdullista sentään, että yläleukaan ei tarvitse koskea näiltä näkymin.
Tässäpä sitten odotellaan magneettikuvia ja hoitokierroksen nro. 3 alkamista. Onneksi nivelet ovat olleet melko kivuttomat retentioon siirtymisen jälkeen, mutta päänsärkyjä on taas ollut aavistuksen useammin.
Kolmas kerta toden sanoo?
