Leikkauspäivä ja kuulumisia sen jälkeen

15.11. suuntasin heti seitsemäksi sairaalaan. Alkuun oli hoitajan haastattelu, johon pääsikin melkein suoraan odotushuoneeseen saapumisesta. Haastattelun aikana käytiin vielä kertaalleen läpi taustatiedot ja operaatio pääpiirteissään (tässä vaiheessa oli muuten mielenkiintoista kuulla, että minut leikkaakin kirurgi joka ei ole koskaan minua vastaanotolla tavannutkaan :D Tämä vaihdos oletettavasti liittyi siirtyneeseen leikkausajanakohtaan.) Silmälasikotelo piti jättää hoitajalle papereiden mukaan ja esilääkkeeksi tarjoiltiin grammainen Para-tabs joka olisi pitänyt saada alas puolella desillä vettä. (Jos aiempia postauksia olette lukeneet, niin minä ja nieltävät tabletit ei todellakaan kuuluta yhteen.) Siinä sitten aikani yökkäiltyä sain luvan pureskella tabletin ja toiset puoli desiä vettä kyytipojaksi. Hoitaja kirjoitti vielä isolla papereihin että vaikeus niellä tabletteja, jonka jälkeen pääsin vaihtamaan vaatteita.

Kaikki omat tavarat jätettiin lukolliseen pukukaappiin. Jalkoihin puettiin hoitajan avustuksella nivusiin asti yltävät tukisukat. Sain myös tosi hienon lämpöhaalarin tavallisen leikkausvaatetuksen sijaan, sillä leikkauksen arvioitu kesto oli peräti neljä tuntia. Tämän jälkeen seurasi pitkältä tuntunutta odottelua, sillä varsinainen leikkausaika oli puoli yhdeksältä. Puhelin olisi ollut kiva odotteluaikana, mutta se tosiaan piti jättää tavaroiden mukana.

Anestesiahoitaja tuli hakemaan saliin lähes täsmällisesti puoli yhdeksältä. Ihan omin jaloin sai saliin kävellä ja asettautua lääkintävahtimestarin ohjeistuksella leikkauspöydälle. Ympäri kroppaa liimailtiin erilaisia antureita ja anestesialääkäri asensi kanyylin. Samalla oli puhetta taipumuksestani pahoinvointiin, joka tunnuttiin ottavan hyvin huomioon. Kanyylin kautta sain ensiksi jotain rauhoittavaa ja viimeinen muistikuva on anestesiamaskin asettamisesta kasvoille.

Freesinä juuri osastolle päässeenä.

Heräämöstä muistikuvat ovat aika sumuiset, mutta pahoinvointia ei ollut eikä juuri kipujakaan. Ystävällinen mieshoitaja kävi aika ajoin kyselemässä vointia ja pisti samalla kipulääkettä (ja varmaan myös antibioottia) suoneen. Noin viiden aikoihin iltapäivällä taisin olla siinä hapessa että minut siirrettiin vuodeosastolle. Osastolla sain vihdoin puhelimen takaisin, joten pakollinen selfie oli tottakai otettava. Kipulääkkeeksi tarjottiin luonnollisesti ensiksi niitä puolikkaan halon kokoisia perustabletteja, mutta pyytämällä ne kyllä vaihdettiin dispergoituvaan (parasetamoli) ja oraalisuspensioon (ibuprofeeni). Targiniq oli onneksi sen verran pieni, että sen kykeni ihan nielemään. Antibiootti jatkui osastollakin suonensisäisesti. Ruoka ei oikein maistunut, mutta sain iltapalaksi jäätelöä.

Yöllä nukutti vähän huonosti ja kipuja alkoi olla siinä kolmen aikaan aamuyöstä. Mietin kokonaiset kaksi tuntia uskallanko painaa kutsunappia ja pyytää lisää kipulääkettä. (Taas iski tämä perustyhmä ajattelutapa ettei halua vaivata ketään :D) Noh, lopulta painoin sitä nappia ja sain parasetamolia ja ibuprofeenia ensihätään. Parin tunnin päästä olikin aamupalan aika ja samalla sain myös Targiniqin. Myös nenä alkoi tässä vaiheessa mennä tukkoon ja ai että se olikin ärsyttävää!

En ehtinyt syödä aamupalaa loppuun, kun minua jo tultiin hakemaan polille laseroitavaksi ja kirurgin tarkastukseen. Tässä vaiheessa pysyin jo tolpillani sen verran, että sängyn sijaan minut kärrättiin polille pyörätuolissa. Lasertutkimuksessa kartoitettiin alkuun kipuja ja tuntopuutoksia kasvojen alueella ja annettiin laseria tiettyihin kasvojen kohtiin. Toki on myös mahdollisuus, että olen lumeryhmässä enkä saa oikeaa laseria ollenkaan. Jännää kun ei tiedä. Päivystävä kirurgi oli valmis kotiuttamaan minut jo samana päivänä kun vaikutin niin virkeältä. Leikkaava kirurgi ehti myös ihan pikaisesti käydä katsomassa työnsä jälkeä. Ihan hyvältä kuulemma näytti :)

Osastolle palattua iski sellainen väsymys että nukuin käytännössä koko loppupäivän. Jäin siis vielä toiseksi yöksi osastolle. Kipuja alkoi tänäkin yönä olla vasta aamuyöstä, mutta nyt uskalsin painaa nappia ajoissa :) Aamupäivästä taas oli jo pirteä olo ja kuljeskelin jo kärsimättömänä ympäri osastoa kotiutusta odotellessa. Päivystävä lääkäri tuli käymään osastolla joskus puolen päivän aikoihin ja antoi minulle luvan lähteä kotiin. Mukaan sain kourallisen reseptejä ja ohjeen ottaa rauhallisesti seuraavat viikot. Sairaslomaa napsahti vuoden loppuun eli kuusi viikkoa.

Mutta kertoilen seuraavassa postauksessa mitä arkeen kuuluu tällä hetkellä. Sanotaan, että helpommalla olen päässyt mihin olin varautunut.