Kaksi viikkoa leikkauksesta

Toipuminen sujuu oikein hyvin. Turvotus alkaa pikku hiljaa laskea ja naama näyttää peilistä katsottuna melkein omalta. Ensimmäinen kontrollikäynti oli 23.11. eli viime perjantaina. Purenta näytti siltä miltä tässä vaiheessa pitikin ja leikkaushaavat siisteiltä. Tikit jätettiin vielä suuhun, mutta ne on tarkoitus poistaa seuraavalla käynnillä. Tuntopuutoksia on tällä hetkellä alahuulen ja leuan kärjen alueella.

Yläleuan leikkaushaavojen tikit näyttävät tällä hetkellä tältä.

Kipulääkkeitä söin vain ensimmäisellä viikolla ihan kaiken varalta, en siksi että kipuja olisi oikeastaan ollut. Olin kyllä varautunut kipujen suhteen paljon pahempaan, joten positiivinen yllätys tämäkin (yay, ei tablettien nieleskelyä). Antibioottikuuri (V-pen) kesti viikon ja se on tähän mennessä ollut ainoa asia, mikä on aiheuttanut suurempaa kärsimystä. Tabletit eivät ensinnäkään ole mitään pieniä, toisekseen ne maistuvat ihan hirveille ja kolmanneksi niitä sai olla ottamassa kahdeksan tunnin välein. Selvisin kuurin kunnialla melkein loppuun, mutta toiseksi viimeisen tabletin kohdalla pääsi itku kun yritin varmaan 20 minuuttia saada sitä alas: vanukkaan, banaanin, kiivin, rahkan ja ties minkä avustuksella, ei onnistunut sitten millään. Ai että muuten turhauttaa, kun ei ihminen pysty saamaan normaalisti edes yhtä tablettia kurkusta alas! Onneksi kuurin viimeinen tabletti seuraavana aamuna upposi hieman paremmin ja sitten saikin iloita kuurin loppumisesta. 

Ruokahalu on edelleen huono, mutta paranemaan päin. Alkupäivinä syönnin jälkeen tuli tosi huono olo ja ei ole vaan tehnyt mieli ruokaa. Nenästä valui varsinkin alkupäivinä paksuhkon oloista limaa nieluun, mikä osaltaan aiheutti huonoa oloa ja teki nielemisestä epämiellyttävää. Onneksi tuo liman eritys loppui ihan muutaman päivän jälkeen. Nälän tunne tosin tuli ensimmäistä kertaa vasta pari päivää sitten. Alahuulen turvotuksen ja tunnottomuuden takia syöminen on ollut melko mielenkiintoista, kun ruoka valuu ihan huomaamatta suusta rinnuksille :D Alkuun peili oli hyvä apu ruokaillessa. Juomiseen käytin nokkamukia muutamia päiviä leikkauksen jälkeen, kun alahuuli ei ollut yhtään vedenpitävä. Tilanne on kyllä parantunut huomattavasti turvotuksen laskettua ja tällä hetkellä suurin osa ruuasta menee kyllä sinne minne pitääkin. Suu on auennut onneksi melko hyvin jo alusta saakka, joten ruokailut ovat onnistuneet teelusikan avulla. Ainakaan vielä soseruokiin ei ole tullut kyllästymistä, mutta katsotaan onko muutaman viikon päästä tilanne toinen.

Leukapotilaan ateria: kipossa tonnikalavoileipä + kermaviiliä soseutettuna, lautasella banaania, suklaavanukasta ja vaniljarahkaa, hedelmärahka ja mehua.

Lueskelin ennen leikkausta muiden kokemuksia ja moni oli sanonut että nenä on aivan tukossa leikkauksen jälkeen. Täällä tilanne on ollut aivan päinvastainen, sillä en muista että olisin ikinä saanut näin hyvin hengitettyä nenän kautta! Normaalisti minulla on nenä aina vähän tukossa (etenkin aamuisin) ja tämän vuoksi olen syönyt vuosikaudet antihistamiinia ympärivuotisesti, muuten tukkoisuus on ihan sietämätöntä. Toivon kyllä sydämeni pohjasta, että tämä on leikkauksen pysyvä sivuvaikutus - aivan ihanaa, kun ei tarvitse keskellä yötä herätä kuivaan suuhun kun nenän kautta ei ole saanut henkeä tai aamulla heti ensimmäisenä raahautua etsimään nenäliinaa.

Ensimmäisellä viikolla meinasi jo iskeä tekemisen puute ja kuuden viikon sairasloma alkoi vaikuttaa aivan ylimitoitetulta, mutta nyt toisella viikolla olen antanut itselleni luvan ottaa rennommin ja päivät menevät käytännössä sohvalla Netflixin parissa. Yksi tentti pitäisi kyllä saada alta pois ennen joulua, joten luku-urakkaa pitäisi aloitella lähipäivinä. Vielä tämä ilta keskitytään laiskotteluun herra Dogtorin kanssa.