keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Kumivetoja ja röntgen

Maanantaina oli ensimmäinen oikojan aika leikkauksen jälkeen sekä kontrolliröntgen. Tikit ja leikkauskoukut napsittiin pois ja sain kuminauhavedot molemmille sivuille sulkemaan purentaa. Ketuilla aloitettiin. Tuntopuutoksia on edelleen, mutta oikealla puolella kosketustunto on ehkä aavistuksen jopa palautunut? Vaikea sanoa, mutta leuan alueen kihelmöinnistä päätellen kyllä siellä jotain tapahtuu.



Röntgenissä napattiin ihan perinteinen panoraamamakuva ja reaktioni kuvan nähdessäni oli jotakuinkin "Siellähän on enemmän rautaa kuin romuttamolla!" Kaikissa leikkausvideoissa, joihin tutustuin ennen omaa operaatiotani yläleuka kiinnitettiin paikoilleen huomattavasti pienemmillä viritelmillä niin tämä tuli vähän yllätyksenä. Kuvasta paljastui myös yllätysviisaudenhammas, jonka kohtalosta pitää vielä kysyä joltakulta. Ennen hoitoihin lähtemistä oli nimittäin puhetta, että viisaudenhampaat tulisi poistaa ennen leikkausta, mutta minun kohdallani se ei ollut ongelma koska niitä ei ollut. Toisaalta luulisi, että kartiokeilakuvassa se olisi näkynyt ja se olisi osattu ottaa huomioon leikkauksessa. Mutta selvitellään asiaa!


Kumivedoista olen lueskellut kaikenlaisia kauhutarinoita, kuinka hankalat (ja kipeät) ne osaavat olla. Parin päivän kokemuksella en voi tätä allekirjoittaa, oikeastaan ne ohjaavat purentaa ihan mukavasti ja poskiin pureminen on vähentynyt. Hampaissakaan en ole huomannut arkuutta. Kumivetoja tekee kyllä koko ajan mieli rämpytellä kielellä, mutta jospa tämä on vaan alun ongelma :'D

Oikean puoleinen leukanivel alkoi kyllä oirehtia alkuviikosta. Nivel tuntuu nyt aika lailla samalta kuin vasen puoli silloin kun välilevy meni pysyvästi pois paikaltaan. Nivelkivut on siitä inhottavia, että ne on hetkellisiä, todella repiviä eikä kipulääkkeistä ole apua. Kipua esiintyy käytännössä vain silloin kun niveltä liikuttelee, joten suun kiinni pitäminen on käytännössä ainoa toimiva ratkaisu. Onneksi nyt sairaslomalla ei tarvitse juurikaan puhua (ja pureskelua ei tarvitse onneksi edes ajatella), joten jospa tässä pärjäillään. On tämä silti tosi kurjaa, kun tosi pitkän aikaa on mennyt loistavasti ja kipuja ei ole ollut käytännössä ollenkaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti