Alkutilanne

Lyhyt kuvaus purentani historiasta. Oikomishoitoa minulle tehtiin koko peruskouluaika avopurennan ja ennen kaikkea ylähammaskaaren ahtauden vuoksi. Alahampaille ei tehty mitään, jossain vaiheessa oli ainoastaan linguaalikaari estämässä alahampaita ahtautumasta enempää. Avopurenta saatiin korjattua, mutta ahtaus jäi. Sen aikaisen oikojahammaslääkärin mielestä välihampaiden poistaminen ei ollut nykyaikainen hoitomenetelmä, joten kaikki hampaat yritettiin väkisin saada mahtumaan suuhun - kuten kuvista näkyy huonolla menestyksellä. Yksi hammas jäi lisäksi ristipurentaan. Minulle ei myöskään laitettu minkäänlaista retentiota oikomishoidon päätteksi, joten hampaat palautuivat melko nopeasti entiselleen.

Hampaiden ulkonäön kanssa olen pystynyt elämään, itse asiassa se ei ole häirinnyt minua juuri ollenkaan ennen tätä päivää (näin kuvissa hampaat näyttävät itse asiassa paljon hirveämmiltä, kuin mitä olen peilistä tottunut näkemään :D). Hoitoon hakeuduinkin alun perin leukanivelvaivojen takia vuonna 2014.

Long story short: leukavaivoja ei alettu hoitaa entisellä kotipaikkakunnallani, vaan olisi pitänyt hakeutua hoitoihin yksityiselle. Opiskelijana ymmärrettävästi minulla ei ollut siihen vaadittavia summia, joten kärsin kiltisti leukanivelvaivoistani melkein kaksi vuotta. Välillä leuka oli vähän parempi, mutta syksyllä 2015 oireilu alkoi voimistua.

Hakeuduin YTHS:lle, kun lopulta en enää saanut suuta kunnolla auki ja kaikki pureskelu aiheutti ihan hirveää kipua. YTHS:llä ihmeteltiin suuresti, miksi minulle ei oltu tehty purentakiskoa tai tutkittu leukaniveltä muutenkaan juuri millään tavalla. Alkajaisiksi sain purentakiskon joulukuussa 2015, ja koska siitä ei ollut merkittävää apua, lähetteen erikoissairaanhoidon puolelle tutkimuksiin.

Optg, leukanivelissä ei onneksi ollut nivelrikkoa. Lisäksi kuulun niihin onnellisiin, joilta syntyjään puuttuvat kaikki neljä viisaudenhammasta, joten ne eivät hidasta olemassaolollaan hoitoprosessin etenemistä.

KYS:issä kävin ensimmäistä kertaa helmikuussa purentafysiologiaan erikoistuneen hammaslääkärin vastaanotolla. Oikomishoito otettiin puheeksi, sillä hammaslääkäri epäili, että ristipurenta ja puuttuvat kulmahammasohjaukset rasittavat leukaniveliä. Samalla sain lähetteen magneettikuviin. Magneettikuvat otettiin toukokuussa ja tällä hetkellä leukanivelten diagnooseina koreilevat vasemmalla palautumaton anterolateraalinen diskusdislokaatio, oikealla palautuva anteriorinen diskusdislokaatio. 

Oikojan vastaanotolle menin melko skeptisenä, sillä olin jo edellisellä kotipaikkakunnallani käynyt erikoissairaanhoidon oikojan arvioitavana, joka oli sitä mieltä, että en täytä erikoissairaanhoidon kriteereitä. Muutenkin olin lähinnä käsityksessä, että kunnallisella hoidetaan aikuisilta vain vaikeat purentavirheet, kuten avo-, syvä- ja distaalipurennat. Yllättäen täällä oltiin sitä mieltä, että ilman muuta oiotaan ja sen päälle vielä korjataan leukasuhteet leikkauksella.

Tässä sitä siis ollaan

Olen nyt käynyt kirurgin vastaanotolla kerran ja ensi viikon tiistaina tapaan sekä oikojan että kirurgin samalla kertaa. Sen jälkeen hoitosuunnitelma varmasti tarkentuu ja saan toivottavasti vastauksia päässäni pyöriviin kysymyksiin.

Suunnitelma: Ortognaattinen hoito, jossa kaarten tasoittelu ortodontisesti ja leukasuhteiden korjaus bimaxillaarikirurgialla. Ahtauden lievittämiseksi harkitaan ylhäältä extraktio dd. 14, 24 ja alhaalta dd. 34, 44. Oikomishoidon yhteydessä d. 12 ristipurennan ja yläkeskiviivan korjaus. Kirurgisesti maxillan siirto eteenpäin, alaleuan kierto edestä ylös ja alakasvokorkeuden vähentäminen mahdollisuuksien mukaan.

Kefalometrisen analyysin mukaan sekä ylä- että alaleuka ovat minulla liian takana. Suurempi ongelma on yläleuassa. Tällä hetkellä minulla on jonkin verran ylipurentaa, joka johtuu voimakkaasti eteenpäin kallistuneista etuhampaista. Eli kun yläetuhampaat oiotaan riviin, todennäköisesti käy niin, että hampaat asettuvat alahampaiden taakse, joka sitten korjataan tuomalla leukaa eteenpäin.

Minulla on myös melko ahdas nielun ilmatila (kuten tuosta röntgenkuvastakin näkyy), ja vaikka nyt en uniapneaoireista kärsikään, niin tulevaisuudessa tämäkin voisi olla mahdollista. Lapsena minulle on tehty kitarisan poistoleikkaus, joka korjasi silloisen oireilun eli taipumusta tuolle on. Alaleuan siirrolla saattaa olla positiivista vaikutusta tähänkin, vaikka varsinainen uniapnealeikkaus se ei olekaan.

Pitkä prosessi olisi siis edessä, mutta innolla olen lähdössä mukaan tähän.