Ensiksi tosiaan kertailin hammaslääkärille kaiken, mitä nyt on hoitoon liittyen KYS:illä suunniteltu ja missä mennään tällä hetkellä. Jouduin vielä pikaisesti käymään panoraamaröntgenissä, sillä hammaslääkäri oli laittanut aiemmat kuvani lähetteen mukana KYS:iin, joten niitä ei siellä enää ollut. Ja ihan hyvä että uudet kuvat tuli otettua, nimittäin minulle näyttäisi kehittyneen yksi viisaudenhampaan aihio ylös oikealle. Tätä hammaslääkärikin ihmetteli, kun olen kuitenkin jo 23-vuotias ja yleensä tässä vaiheessa kuvissa pitäisi näkyä ihan hammas, jos niitä viisaudenhampaita ylipäätään tulee.
Toistaiseksi tuolle ei tarvitse tehdä mitään, mutta tilannetta seuraillaan. Hieman kuitenkin kiukuttaa. Olen aina lohduttautunut ajatuksella, että ainakaan viisaudenhampaista minun ei koskaan tarvitse kärsiä, mutta eipä olisi pitänyt juhlia ennenaikaisesti. Tosiaan äidillenikin on tullut viisaudenhampaat reilusti yli kolmekymppisenä, vaikka viisaudenhampaiden puhkeaminen harvoin edistyy 26 ikävuoden jälkeen. Perinnöllistä siis lienee tämäkin.
Röntgenissä käynnin jälkeen jälkeen sain ottaa särkylääkkeen ja puudutukset laitettiin ikeniin. En ole koskaan aiemmin tarvinnut puudutusta hammasoperaation takia, joten suu tuntui aika mielenkiintoiselta ja nauratti, kun yritin vielä jutella jotain hammaslääkärin kanssa, kun odoteltiin, että aine vaikuttaa. Suusta lähtivät nyt oikean puolen neloset (14 ja 44). Operaatio oli kivuton kaiken kaikkiaan! Tikkejäkään en tarvinnut, kun vuoto näytti tyrehtyvän aika hyvin tuppoa puremalla.
Sain kipulääkereseptit Buranaan ja Para-Tabsiin, sekä ohjeistuksen käyttää klooriheksidiinisuuvettä viikon ajan. Hieman hymyilytti, kun hammaslääkäri kyseli onko sähköinen resepti tuttu ja kertoi, että apteekissa osaavat neuvoa suuveden kanssa... Ei vissiin muistanut, että olen tuleva farmaseutti ja tälläkin hetkellä apteekissa töissä.
Sain vielä kylmäpakkauksen mukaan ja tuppoja, joita voi pitää suussa jos verenvuoto alkaa uudelleen. Onneksi älysin soittaa miehen hakemaan minut kotiin, vaikka olin tullut kävellen. Siis tuo huulten tunnottomuus on jotain ihan kamalaa ja tiedänpähän, etten jatkossakaan ota puudutusta minkään pienen operaation takia. Terveisin, valutin koko loppupäivän veristä kuolaa ympäriinsä huomaamatta mitään.
Töissäkin kävin pyörähtämässä puoli naamaa halvaantuneena hakemassa lääkkeet ja suuveden. Olin onneksi pyytänyt koko päivän vapaaksi, joten asiakkaille ei tarvinnut mennä enää iltapäiväksi sössöttämään. Puudutus oli kyllä sen verran tujakka... Huomenna onkin tiedossa täysi työpäivä, joten toivon, että naama ei nyt ihan älyttömästi turpoa tai mene mustelmille.
Vasemman puolen vuoro koittaa 11.8. Olen varmaan aika sadisti, kun oikeastaan odotan innolla tuota päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti