Joulun tienoilla 2013 pureskelin ihan tavallisesti jotain ja yhtäkkiä tuntui siltä, että koko leuka olisi mennyt pois paikoiltaan vasemmalta puolelta. Oli pakko tukea leukaa kädellä pari minuuttia, kun olin varma että se oikeasti putoaa, jos irrotan otteeni. Kipu oli sen verran repäisevä. Odottelin, josko leuka palautuisi normaaliksi, kuten se oli aina aiemminkin tehnyt. Helmikuussa oli pakko raahautua hammaslääkäriin, kun kivut eivät vain menneet ohi. Siellä todettiin minun todennäköisesti tarvitsevan oikomishoitoa, mutta kunnallisella sitä ei tehdä, joten sain lähetteen erikoissairaanhoitoon oikomishoitoarvioon.
Odottelin aikaa vielä suhteellisen tuskalliset kolme kuukautta, kunnes vihdoin pääsin vastaanotolle - vain kuulemaan, että pitäisi oikoa, mutta et täytä erikoissairaanhoidon kriteereitä -> mene yksityiselle. Rahoissa kieriskelevänä opiskelijana olin tottakai innoissani tästä vaihtoehdosta, joten koko asia jäi siihen.
Heinäkuussa muutin Kuopioon opintojen perässä. Viisaana olisin tietenkin tässä vaiheessa hakeutunut YTHS:lle uudelleen hoitoarvioon, mutta ajattelin, että ainoa vaihtoehto on yksityinen, joten turha mennä. Vuoden mietiskelin, mistä saan rahat mennä yksityiselle hoitoon ja tässä välissä leuka olikin vähän parempi. Elokuussa leuan tilanne alkoi vain pahentua. Kipu oli aivan jatkuvaa, enkä saanut suuta enää kunnolla auki.
Paras ystäväni Dolan. Toistaiseksi näillä pärjäillään. |
Tässä vaiheessa sitten viimein varasin ajan YTHS:lle, jossa hammaslääkäri
ihmetteli, miksi leukaa ei ole tutkittu tarkemmin tai tehty edes purentakiskoa.
Sain purentakiskon jouluna 2015, mutta siitä ei ollut juurikaan apua,
joten helmikuussa sain lähetteen tarkempiin tutkimuksiin
erikoissairaanhoidon puolelle KYS:iin.
Kisko ei istu minulle aivan täydellisesti, mutta parempaa on vaikea tehdä, kun hampaat ovat niin vinksin vonksin. |
Sain kiskoille ihan överin värisen kotelon, joten koristelinpa sen sitten tarroilla ylityttömäiseksi. |
Jo helmikuun loppupuolella pääsin purentafysiologiaan erikoistuneen
hammaslääkärin vastaanotolle, joka myös oli sitä mieltä, että pitäisi
oikoa (ristipurenta ja puuttuva kulmahammasohjaus, jotka todennäköisesti rasittavat leukaniveliä). Samalla sain lähetteen magneettikuviin.
Magneettikuvausaikaa
sain odotella peräti toukokuulle, mutta sillä välin ehdin käydä oikojan
luona arvioitavana. Vastaanotolle menin äärimmäisen skeptisenä - olihan minulle jo kerran sanottu että ei toivoakaan päästä oikomishoitoon julkisella. Yllättäen täällä oltiin sitä mieltä, että ilman muuta oiotaan ja lisäksi korjataan leukasuhteet kirurgisesti.
Magneettikuvista vahvistui, että vasemmalla
puolella on palautumaton anterolateraalinen diskusdislokaatio ja oikealla puolella
palautuva anteriorinen diskusdislokaatio. Oikea nivel alkoi tosiaan oireilla napsumisella ja
pienellä kipuilulla heti, kun vasemman nivelen tilanne paheni
syksyllä. Diagnoosi ei tullut mitenkään yllätyksenä, sillä minulla on noihin täysin sopivat oireet.
Välilevyn palautuva sijoiltaanmeno (resiprokaali diskusdislokaatio)
tarkoittaa käytännössä, että nivellevy menee hetkellisesti takaisin
paikoilleen suuta avatessa ja tällöin kuuluu tavallisesti napsahdus.
Palautuva diskusdislokaatio edeltää pysyvää diskusdislokaatiota ja koska
vasemmalla puolella minulla on ollut tätä napsumista niin kauan kuin
muistan, oli ihan odotettavissakin, että jossain vaiheessa
tilanne pahenee.
Toisin sanoen leukanivelen päällä oleva välilevy on minulla luiskahtanut pois paikoiltaan ja rajoittaa näin ollen jatkuvasti nivelen normaalia liikettä. Tämä ilmenee käytännössä sillä, että suuta avatessa tai leukaa eteenpäin liu'uttaessa leuka ohjautuu vasemmalle. Samoin leuan liu'uttaminen oikealle puolelle on rajoittunutta ja aiheuttaa kipua.
Tosiaan pohdittiin, olisiko vasenta niveltä tarvetta korjata tähystysleikkauksella, mutta kirurgi oli sitä mieltä, että purenta on tärkeämpi saada ensin kuntoon - hoidetaan siis oireen syytä, eikä itse oiretta. Sopii minulle mainiosti. Vaikka nivel nyt olisikin korjattu tähystämällä, se olisi todennäköisesti luiskahtanut uudelleen virheasentoon ja operaatio olisi ollut täysin turha. Nyt ei auta kuin toivoa, että nivelen kanssa pystyy elämään ja tilanne lähtee paranemaan oikomishoidon aloituksen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti